Elipä kerran mahtava soturi. Vaikka hän oli jo iäkäs, hän päihitti silti kaikki haastajansa. Hänen maineensa kiiri kauas ja monet halusivat saada oppia häneltä.

Eräänä päivänä pahamaineinen nuori soturi saapui mestarin kotikylään aikeenaan olla ensimmäinen, joka päihittää tämän. Nuori soturi ei ollut vain voimakas, vaan hänellä oli myös yliluonnolliselta tuntuva kyky tunnistaa vastustajassaan piilevät heikkoudet ja käyttää niitä hyväkseen. 

Hän antoi vastustajan tehdä aloitteen, josta luki hänen heikkoutensa, ja iski sitten voimalla takaisin. Kukaan ei ollut selvinnyt hänen kanssaan taistelussa alkua pidemmälle.

Vastoin huolestuneiden oppilaidensa neuvoa, mestari otti ilomielin vastaan nuoren soturin esittämän haasteen. Heidän asetuttuaan taisteluasemiinsa, nuori soturi alkoi suoltaa loukkauksia mestaria kohtaan. Hän heitti mutaa mestarin päälle ja sylki tätä kasvoihin.

Tuntikausia hän solvasi mestaria kaikilla kuviteltavissa olevilla kirouksilla ja pilkkasanoilla. Vanha soturi kuitenkin seisoi järkähtämättömän rauhallisena paikallaan. 

Lopulta nuori soturi uupui ja tajusi hävinneensä. Hän poistui häpeissään kylästä.

Mestarin oppilaat, jotka olivat hieman pettyneitä siihen, ettei mestari taistellut röyhkeää nuorukaista vastaan, kysyivät: 
"Kuinka saatoitte kestää tuollaista nöyryytystä? Miten oikein karkoititte hänet?"

Mestari vastasi: "Jos joku antaa sinulle lahjan etkä ota sitä vastaan, kenelle lahja silloin kuuluu?"

Ihmisten reaktioita tähän tarinaan:

Koitko tämän tarinan jollain muulla tavalla? Jos haluat kertoa siitä, lähetä postia osoitteeseen Voisitko mainita viestisi otsikossa myös tarinan otsikon, kiitos? Näkökulmasi saattaa päätyä näille sivuille muidenkin luettavaksi.