Zen-mestari Philip Kapleau lupautui opettamaan zeniä joukolle psykoanalyytikkoja. Koulutusinstituutin johtajan esiteltyä hänet kuulijoille, mestari istui äänetönnä lattialla olevalle tyynylle. 

Huoneeseen tuli oppilas, joka kumarsi maahan asti mestarin edessä ja istui sitten tyynylle hänen eteensä.

"Mitä on zen?", oppilas kysyi. Mestari otti esiin banaanin, kuori sen ja alkoi syödä. 

"Onko tässä kaikki? Voitko näyttää minulle jotain muuta?", oppilas kysyi.

"Tulehan lähemmäksi", vastasi mestari. 

Oppilas siirtyi lähemmäs ja mestari heilutti jäljellä olevaa banaanin puolikasta oppilaan kasvojen edessä. Oppilas kumarsi maahan asti ja poistui huoneesta.

Toinen oppilas nousi puhuttelemaan kuulijoita ja kysyi, olivatko he kaikki ymmärtäneet. Kun vastauksia ei kuulunut, oppilas jatkoi: "Todistitte juuri ensiluokkaista esitystä zenistä. Onko teillä kysyttävää?"

Pitkän hiljaisuuden jälkeen joku puhui. "En ole tyytyväinen esitykseenne, mestari. Näytitte jotain, jota en tainnut ymmärtää. Voitte kai sentään kertoa mitä zen on."

"Jos teidän on pakko kuulla se sanoiksi puettuna, niin zen on elefantin ja kirpun parittelua", vastasi mestari.

Ihmisten reaktioita tähän tarinaan:

Koitko tämän tarinan jollain muulla tavalla? Jos haluat kertoa siitä, lähetä postia osoitteeseen Voisitko mainita viestisi otsikossa myös tarinan otsikon, kiitos? Näkökulmasi saattaa päätyä näille sivuille muidenkin luettavaksi.