Talonpoika oli tullut vanhaksi eikä jaksanut enää tehdä talon töitä. Hän vietti päivänsä kuistilla istuskelemalla. 

Miehen poika raatoi pelloilla ja katseli välillä isäänsä istumassa kuistilla. 
"Ei hänestä ole enää mitään hyötyä", ajatteli poika. "Ei hän tee enää mitään!" 

Eräänä päivänä poika turhautui hyödyttömään isäänsä niin paljon, että rakensi puisen arkun, raahasi sen kuistille ja käski isänsä mennä arkkuun. 

Isä ei sanonut mitään vaan kömpi arkkuun. Poika sulki kannen ja alkoi vetää arkkua kohti kallionjyrkännettä. 

Jyrkänteen reunan lähestyessä arkun kanteen koputettiin hennosti. Poika avasi kannen. 

Isä katsoi poikaansa rauhallisesti arkusta ja sanoi: 
"Tiedän, että aiot syöstä minut jyrkänteen reunan yli, mutta ennen kuin teet sen, saanko ehdottaa jotain?" 

"Mitä sitten?", kysyi poika. 

Isä vastasi: "Heitä minut alas jos haluat, mutta säästä tämä arkku. Sinun lapsesi saattavat tarvita sitä vielä joskus."

Ihmisten reaktioita tähän tarinaan:

Koitko tämän tarinan jollain muulla tavalla? Jos haluat kertoa siitä, lähetä postia osoitteeseen Voisitko mainita viestisi otsikossa myös tarinan otsikon, kiitos? Näkökulmasi saattaa päätyä näille sivuille muidenkin luettavaksi.