Kuuluisan zen-temppelin puutarhaa hoiti munkki, joka oli saanut tämän tehtävän koska rakasti kukkia, pensaita ja puita. Temppelin vieressä oli toinen, pienempi temppeli jossa asui hyvin vanha zen-mestari. 

Eräänä päivänä munkki odotti temppeliin saapuvaksi tärkeitä vieraita ja hoiti siksi puutarhaa erityisen innokkaasti. Hän kitki rikkaruohot, leikkasi pensaat siisteiksi, oikoi sammaleet ja haravoi pitkään ja hartaasti pihaa saadakseen kaikki syksyn lehdet siisteihin kasoihin. 

Vanha mestari katseli kiinnostuneena tätä ahkerointia temppeleitä erottavan aidan yli.

Saatuaan urakan valmiiksi munkki pysähtyi ihastelemaan aikaansaannostaan. 
"Eikö olekin kaunista", hän huikkasi vanhalle mestarille. 

"Kyllä", vastasi vanhus.
"Puutarhasta puuttuu kuitenkin jotain. Auta minut aidan yli niin korjaan asian."

Hetken emmittyään munkki nosti vanhan mestarin aidan toiselle puolelle. 

Mestari käveli hitaasti puutarhan keskellä kasvavan puun luo, tarttui sen runkoon ja ravisteli puuta. Kuivat lehdet levisivät ympäri puutarhaa. 

"Noin, nyt voit nostaa minut takaisin", sanoi vanhus.

Ihmisten reaktioita tähän tarinaan:

Koitko tämän tarinan jollain muulla tavalla? Jos haluat kertoa siitä, lähetä postia osoitteeseen Voisitko mainita viestisi otsikossa myös tarinan otsikon, kiitos? Näkökulmasi saattaa päätyä näille sivuille muidenkin luettavaksi.