Vanhan zen-mestarin terveys oli heikkenemässä. Tietäessään loppunsa olevan lähellä, mestari julisti munkeille, että hän pian antaisi viittansa ja riisikuppinsa seuraajalleen, josta tulisi luostarin mestari. 

Hän sanoi päättävänsä seuraajastaan kilpailun perusteella. Kaikkien seuraajaksi halukkaiden oli osoitettava henkinen viisautensa kirjoittamallaan runolla. 

Munkkikunnan vanhin, joka vaikutti selvimmältä vaihtoehdolta seuraajaksi, esitti runon, joka oli hienosti laadittu ja syvällinen. Kaikki munkit odottivat hänen valitsemistaan seuraajaksi. 

Seuraavana aamuna huomattiin kuitenkin, että yön aikana luostarin seinään oli ilmestynyt toinen runo. Kaikki olivat vaikuttuneita tämän runon viehkeydestä ja syvällisyydestä, mutta kukaan ei tiennyt, kuka runon oli kirjoittanut. 

Vanha mestari alkoi kuulustella munkkeja aikeenaan löytää kirjoittaja. Mestarin yllätykseksi kirjoittajaksi paljastui hiljainen keittiöapulainen. 

Kuullessaan tämän vanha munkki tuli kateelliseksi ja alkoi punoa juonia kilpailijansa surmaamiseksi. 

Vanha mestari luovutti salassa viittansa ja kulhonsa keittiöapulaiselle, joka pakeni luostarista. Hänestä tuli myöhemmin kuuluisa zen-mestari.

Ihmisten reaktioita tähän tarinaan:

Koitko tämän tarinan jollain muulla tavalla? Jos haluat kertoa siitä, lähetä postia osoitteeseen Voisitko mainita viestisi otsikossa myös tarinan otsikon, kiitos? Näkökulmasi saattaa päätyä näille sivuille muidenkin luettavaksi.