|
| =SIVUT= JOHDANTO AINEISTO SANASTO LINKIT PALAUTE =YHTEYS=  | PALAUTE Tällä sivulla on lukijoiden lähettämiä palautteita, kommentteja, ideoita ja kysymyksiä. Jos sinulle tulee mieleen jotain tällaista, voit lähettää siitä minulle sähköpostia osoitteeseen: Tarpeen vaatiessa vastaan palautepostiin, ja lisään palautteen ja vastaukseni tälle sivulle. Kokemukset Ylösnousseista mestareista ja Enkeleistä Palaute: Olen lukenut tekstejäsi. Rivien
välistä oli aistittavissa, että sulla ei ole kokemusta Ylösnousseista
mestareista ja Enkeleistä, ja että sun on siksi vaikea uskoa
niiden olemassaoloon. Sillä kokemus todellistaa tiedon ja usko
mahdollistaa kokemuksen saamasta tiedosta, tai uskottavasta asiasta. Kiitos palautteestasi ja kokemuksesi jakamisesta. Itseoivallus-sivustolle kirjoittavalla ihmishahmolla ei ole tietoista kokemusta kuin Jumalasta. Muusta ei tunnu niin olevan väliäkään. Ehkä on Ylösnousseita mestareita ehkä ei, tai ehkä (ihmis)mielessäni olen liian pieni ymmärtämään mitään suurempia asioita. Jospa olen kuin muurahainen: kenties sekään ei ymmärrä ohitseen kulkevasta ihmisestä mitään muuta kuin maan tärinää. Ehkä on olemassa vain Jumala ja "me" olemme hänen pikku leikkejään kuin soluja tai bakteereja jossain suuressa kokonaisuudessa? Ehdotomassa tiedollisessa varmuudessa voi helposti piillä itsensä pettämisen ja fundamentalismin siemeniä. Hyvä ja paha Palaute: Koin ristiriitaisena oman ymmärrykseni mukaan sen, että kun yhteiskunnassa aletaan tehdä enemmän hyvää, silloin nimittäin kokemukseni mukaan Jumala on enemmän mukana ihmisten elämässä, koska on hänen luonteensa mukaista tehdä hyvää. Näin ollen en usko, että inhimillinen hyväntekeväisyys veisi etäämmälle Jumalasta. Hyvä ja paha, kuka ne määrittelee? Esimerkiksi monia inhimillisesti ajatellen kauheuksia tehnyt Hitler ja suuri joukko hänen kannattajiaan ajattelivat, uskoivat ja kokivat hänen olevan Jumalan asialla tietäen suurien ihmismäärien julmasta kohtelusta ja hävittämisestä. Nyttemmin hänestä ei liene ajateltu niin. Mistä pieni ihmismieli voi lopultakaan tietää Suuren Jumalan suunnitelmat? Kun tikku menee sormeen, kaivan sen puukolla pois. Se sattuu hieman ja tuhoaa kudosta, mutta lopulta se on vain hyväksi. Näin näyttäisi olevan monien asioiden kanssa. Jos on tottunut makeaan ja suolaiseen "roskaruokaan", kuinka kauhealta kärsimykseltä maistuukaan "terveysruoka". Hyvä ja paha, kuka ne määrittelee? On mahdollista puhua vaikkapa omastatunnosta, joka osaisi erotella hyvät ja pahat asiat toisistaan. Omatunto lienee asia, jota ihmiskunnan historian aikana ovat monet teologit, filosofit, mystikot ja kansanihmiset pohtineet. Jotkut sanovat ja kokevat, että se on vain kulttuurin tuotosta ilman mitään viittausta absoluuttiseen hyvään ja pahaan. Tämä lienee yleistä esimerkiksi ateismissa. Toiset taas ovat esittäneet ja kokeneet, että omatunto on Jumalan ääni tai ohjaus ihmisessä. Tämä lienee yleistä kristillisyydessä ja kristillisperäisiä piirteitä yhdistelevissä esoteerisissa perinteissä, kuten vaikkapa teosofia johdannaisineen (antroposofia, kristosofia). Kunkin on varmaan omalla kohdallaan löydettävät omat ratkaisunsa ja suhtautumisensa omantunnon olemuksen kaltaisiin perenniaalisiin ongelmiin, kuten tahdon vapaus, ihmisen ja maailman olemus, hyvä ja paha, mieli ja aine, sielu ja ruumis jne. Raamatun Genesiksessä on kertomus siitä, kuinka käärme viettelee ihmisen syömään hyvän ja pahantiedon puusta. Jumala on sanonut Adamille ja Eevalle, että he voivat syödä kaikista muista Paratiisin puista, paitsi yhdestä. Jos he tuosta yhdestä syövät, he kuolevat. Käärme kuitenkin sanoo, että: "Ei, ette te kuole.5 Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan." (Lähde: www.evl.fi/raamattu/1992/1Moos.3.html#o3) On monesti ajateltu ja selitetty, että tässä tarinassa puhuttu käärme olisi muualla Raamatussa esiintyvä sielun vihollinen, paholainen tai saatana. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että saatanaa kuvataan monessa paikkaa emävalehtelijaksi. Mitä olisi nyt ajateltava edellisen syntiinlankeemustarinan valehtelevan käärmeen väitteestä, "että ette te kuole ja että teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte hyvän ja pahan"? Siteeraamisesta... Palaute: Sitten mulle tuli mieleen, että onko tapasi siteerata muita ajattelijoita tai filosofeja se mitä itse edustat tällä hetkellä, vai koetko olevasi vielä etsijä, joka ei ole päättänyt näkökantaansa? Näyttäisi olevan olemassa lukematon määrä näkökantoja. Miksi takertua johonkin, kun joku toinen - miltei päinvastainen - voi olla ihan yhtä oikeutettu ja hyvä? Näkökulma on rajoitus; se sulkee pois jotakin. Näkökulma on kuin lasit, joiden kautta voi katsoa jotakin tietyssä yhteydessä. Aurinkolasit ovat hyvät kirkkaalla paisteella, mutta käyttökelvottomat pimeällä. Lapiolla on hyvä kaivaa ojaa, mutta hankala sekoittaa leipätaikinaa. Jos lukitsee jonkin näkökulman "omakseen", rajoittaa ja kapeuttaa olemustaan. Lukittu näkökulma mahdollistaa vain tietynlaisia tulkintoja itsestä, ihmisistä ja maailmasta. Lukittu näkökulma on eräänlaista ajatusten ja tunteiden väkivaltaa. Se johtaa kovin helposti jäykkyyteen / fundamentalismiin, eritoten, jos on vähänkään identifioitunut (samaistunut) näkökulmaansa. Usein kaikki näkökulmia ja siten identiteettiä uhkaava täytyy selittää pois, nimittäin epävarmuus voi olla ahdistava tila. Poisselittäminen voi käydä kovin helposti tapahtua etsimällä virheitä omaa näkökulmaansa ja uskomuksiaan uhkaavista ajatuksista; ja ellei ole kovin varovainen ja mielensä liikkeet tunteva, voi helposti jopa yrittää etsiä virheitä kanssaihmisistään, jotka esittävät omia näkökulmia uhkaavia ideoita. Ehkä tätä kirjoittava olento siteeraa ajattelijoita, filosofeja, teologeja, mystikoita jne. ainakin kolmesta syystä. Ensinnäkin he ovat saattaneet esittäneet asiat käsitteiden muodossa ytimekkäästi. Toiseksi, koska tätä kirjoittava olento kokee perimmältään todella tietävänsä hyvin vähän, voi olla mielekästä tarkastella omiin kokemuksiin ja elämänymmäryksiin liittyviä asioita ja ajatuksia tuoden esiin sen, kuka ne kuulemma on alunperin esittänyt. Esimerkiksi alkukristillisillä erakoilla näyttää olleen ihanteena siteerata aina jotakin aiemmin elänyttä erakkoa, koska siteeraajat kenties kokivat näiden edeltäjien esittäneen asiat hyvin; ja toisekseen siteeraajat kenties kokivat olenvansa niin nöyriä, ettei heillä ollut mitään parempaa esitettävänä kuin edeltäjillään. Kyse voi olla kulttuurisestakin tekijästä. Nimittäin alkukristilliseen ihanteeseen, ainakin Filokalia- ja Portaat- sekä muiden alkukristillisten ajattelijoiden teoksen mukaan, näytti kuuluneen itsensä vähättely. (Alemman) itsensä vähättely onkin varmaan oivallinen keino vähentää "minäisyyttä", mikäli se tapahtuu vilpittömässä mielessä. Se ei välttämättä sitten aina olekaan helppoa. On myös esitetty epäilyjä, että joillakin erakoilla oli tapana esittää omia ajatuksiaan ja käsityksiään siteeraten toisia ikään kuin ne olisivat olleet joidenkin muiden ajatuksia. Ajatus ajatuksesta onkin mielenkiintoinen. Mikä on ajatus, missä ja miten se on? Mitä ovat sinun tai minun ajatukseni? Ovatko ne kenties jonkinlaista ajatusenergiaa, joka manifestoituu eri tavoin virittyneissä ihmisolennoissa kuin radiokanavat eri taajuuksille viritetyissä radioissa? (ks. kuva Frequencies) Mistä tämä ajatusenergia sitten tulisi? Jumalasta, suodattuen kenties monien "tasojen" läpi. Näin voidaan ajatella esim. teosofiassa ja sen johdannaisissa. Palaan vielä siteeraamisen mahdollisiin syihin. Kolmanneksi kyseessä lienee eräällä tavalla koulutuksellinen näkökulma. Kun pukee ajatukset ehdollisiin lauseisiin, se voi virittää ja avata ajattelua enemmän ja helpommin kuin äärimmäinen ehdottomuus. Ehdottomuus voi herättää suurta vastarintaa erityisesti silloin, kun ehdottomasti esitetty asia on ristiriidassa omien käsitysten kanssa. Kenties tuollainen lukijassa tai kuulijassa mahdollisesti heräävä ristiriita juontaa joissain tapauksissa juurensa jo ehdottomasti asiansa esittävän henkilön sisäisen tilan mahdollisista ristiriidoista? Niin, ja tietenkin vielä syvemmältä ajateltuna se juontunee karmallisista tekijöistä, joiden taustat häipynevät jonnekin kauas inhimillisen mielen tavoittamattomiin. Vielä hyvästä ja pahasta... Palaute: Mielestäni on oikeasti ja todellisesti olemassa hyvää ja pahaa itsessään. Ei se ole ihmisen keksintöä. Kaikissa suurissa laupeuden uskonnoissa ja salaopeissa kehotetaan välttämään pahaa ja rohkaistaan tekemään vain hyvää. Esimerkiksi Buddha, Jainalaisuus, Jeesus Kristus, Maitreya, Äiti Amma, Siriukselta tullut Suuri valkoinen veljeskunta, Ylösnousseet mestarit, Ruusuristiläisyy, Teosofia, Antroposofia ja Teosofis-kristosofinen opetus painottavat väkivallan täydellistä välttämistä. Miten voit ajatella, että suuret kansanmurhaajat, kuten vaikkapa Hitler, Stalin, Pol-Pot jne. olisivat olleet Jumalan asialla, sillä Jumala tahtoo vain hyvää ja kykenee siksi tekemään vain hyvää? Ihmisiä tulee opettaa valitsemaan hyvää ja välttämään pahaa, sekä Jeesuksen opin mukaan olemaan vastustamatta pahaa eli antamaan anteeksi ja kääntämään toinen poskensa. Tämä on henkisen tien ja henkisen kasvun tärkeimpiä asioita. Puhutaanhan joogasutrassakin niyama ja yama -angoissa sosiaalisesta vastuusta ja hyväntekeväisyydestä sekä armeliaisuudesta ja anteeksiannosta itseä ja toisia kohtaan. Kiitos palautteestasi. Olet varmasti ihan oikeassa, että keskittyminen hyvän tekemiseen on tärkeää. Sitä tosiaan näyttävät opettaneen monet suuret ja arvostetut opettajat ja traditiot. Esimerkiksi teosofis-kristosofisessa laajassa kirjallisessa perinteessä, jota sinä varmaan tunnet paljon minua paremmin, Jeesuksen esittämä Vuorisaarna on keskeisenä moraaliopetuksen perustana. Eivät nämä suuret ja pienemmätkään traditiot ja opettajat oikein muuta varmaan voisi opettaakaan suurille ihmismäärille, joille kostosta ja pahan väkivaltaisesta vastustamisesta luopuminen voivat olla hyvin radikaalia ja uuttakin. Kun kokemus vapaasta tahdosta yhdistetään kokemukseen hyvään keskittymisen moraaliopetuksen monitahoisesta korkealaatuisuudesta, voivat ne auttaa rakentamaan kaikille hyvää elämää ja rauhaisampaa yhteiskuntaa. Se, miten "hyvä elämä" sitten liittyisi itse- ja Jumaloivalluksiin voi kenties olla hieman monimutkaisempi asia. Tämä kaikki vaikuttaa kuitenkin hyvin mielekkäältä, vaikkei se ehkä teoreettisesti ajatellen vastaa kysymykseen moraalin alkuperästä mitenkään vakuuttavasti. Tämä johtuu muun muassa siitä, että moraali, kuten se meillä länsimaissa ja edellä luettelemissasi traditioissa monesti ymmärretään ja ajatellaan syntyneen, ei vaikuta olevan universaali ilmiö. Toisin sanoen näyttää olevan ihmisryhmiä, joilla on olemassa erilaisia moraalikäsityksiä kuin meillä. Meille heidän moraalinsa ja käsityksensä voivat näyttäytyä vaikkapa eläimellisinä ja alkeellisina väkivallan muotoina, ja saatamme ajatella etteivät nämä ihmiset, jos he ihmisiä ylipäätään ovatkaan, ole vielä kehittyneet lähellekään meidän korkeatasoista sivilisaatiotamme ja moraaliamme. Ihan ok näin. Mutta nämä "villit" voivat ajatella aivan samalla tavalla meistä. Mistä voisi sitten löytyä hyvän ja pahan objektiivinen mittari? Kenties ainoaksi mittariksi jääneekin se, miten kukin omalla kohdallaan asiat kokee ja käsitteellistää. Monet ihmiset voivat puhua vaikkapa omastatunnosta (Jumalan meidän sisäämme asettamana) hyvän ja pahan erotteluvälineenä. Tästä onkin ollut puhetta jo aiemmin. Aika helpostihan oman kokemuksen kautta voi todeta, ettei esimerkiksi väkivalta tunnu lainkaan hyvältä. Tosin jotkut voivat saada nautintoa kokemastaan väkivallasta. Esim. SM-seksuaalisuus, mutta kenties tällaiseen voi usein liittyyä tieto siitä, että se on vapaaehtoista ja sen voi lopettaa niin halutessaan. Tuskin olen yhtään mikään antamaan ohjeita kenellekään, mutta sanon, että kenties sinun kannattaa tosiaan kulkea omaa polkuasi ja löytää sisältäsi juuri sinulle sopivat ja oikeat ratkaisut, ja lopulta sitten toimia niiden perusteella parhaaksi katsomallasi tavalla. Uskon eli luotan täysin ja syvästi (näin inhimillisen ymmärryksen mukaisesti asia ilmaistuna), että Jumala ohjaa meidän toimintaamme sisältämme käsin. Jumala, kenties Hänen osittaisen edustajansa (paramatman) välityksellä, opastaa meitä, jos vain tahdomme antautua Hänelle aivan täysin ja ehdoitta. Jumala antaa oivalluksia pienimuotoisemmille ilmiötasoilleen (meidän tietoisille persoonasamaistumisillemme) myös kokemusten muodossa. Joillekin Jumala on antanut kokemuksen ja käsityksen ehdottomasta tahdon vapaudesta sekä kyvystä valita hyvän ja pahan väliltä hyvä. Joillekin toisille Jumala on saattanut avata asiat edellisten lisäksi myös hieman muulla tavoin. Esimerkiksi niin, että vapaa tahto ja kyky valita hyvää ovat toimivia ja mielekkäitä työhypoteeseja tietyillä olemisen ulottuvuuksilla; erityisesti sosiaalisessa ja toiminnallisessa arkielämässä sekä niitä koskevissa ajatus-tunne-maailmoissa. On olemassa myös toisenlaisia ulottuvuuksia, joissa voi ajatella myös toisilla tavoilla. Lapiolla kannattaa kaivaa ojaa ja vispilällä sekoittaa taikinaa; ei toisin päin eikä toisella molempia. Kenties kullakin kokemuksen alueella on omat selityksensä, eivätkä ne aina ole helposti sovitettavissa samaan selityskehykseen. Ne voivat silti olla "oikeita" molemmat, mutta vain omissa viitekehyksissään. Laajemmat näkökulmat yleensä sisältävät kapeammat, mutta ne avaavat uusia ja syvempiä ymmärrys-, selitys- ja oivallushorisontteja. On luottamus, että on Jumalan tahdon mukaista, että kullakin on omat ajatuksena, tunteensa ja tahtomuksensa. Näin Jumala toimii "meissä" "meinä" toteuttaen kaikkiallista käsittämöntä leikkiään (lîlâ). Oma oikea nimesi... Palaute: Miksi et kirjoita omalla oikealla nimelläsi? Tämän sivuston tarkoituksena ei ole kiinnittää huomiota näitä tekstejä ja aineistoja tuottavan olennon ihmishahmoon. Toisaalta "oma oikea nimeni" viittaa psykofyysiseen sosiohistorialliseen ja karmalliseen persoonailmentymään, joka tätä kirjoittamista todistava tietoisuus-minuus ei perimmältään koe olevansa. Tämähän on näillä sivuilla paljon puhuttu brahman-oivalluksen eräs taso, jolla tietoisuusolento on irtautunut joissain määrin samaistumisestaan käyttövälineisiin, joiden kautta hän ilmenee. Tästä samaistumisen purkautumisesta puhutaan esim. Raamatussa Jeesuksen suulla "vanhan ihmisen kuolemasta ja uudestaan syntymisestä ylhäältä". Hindulaisperäisissä veda-traditioissa puhutaan kahdesti syntyneistä eli dvîjoista. Kyseessä on siis eräänlainen jooginen kuolema, jossa tapahtuu egon dekonstruktio, kuten eräs joogaa ja zen-budoa tutkinut filosofi tapahtumaa kuvasi käyttäen ranskalaissosiologin Pierre Bourdieoun käsitteistöä. Nyt on hetkessä syntynyt versio Gayatri-mantrasta: Palaute: Ylistän Korkein Luoja, Herra, Kaikivaltias, Jumala, Kristus ja Buddha teidän ylivertaisen Valonne loistokkuutta ja se valaiskoon sinun tajuntasi, joka päivä, Aamen. No niin. Kiitos kovasti. Tämähän on mainion kuuloinen. | |