|
| =SIVUT= JOHDANTO AINEISTO SANASTO LINKIT PALAUTE =YHTEYS=   |
JOHDANTO
ITSEOIVALLUKSEEN 1 Esipuhe 2 Sivuston taustaa 3 Johdanto itseoivallukseen 4 Lyhyt ydin 1 Esipuhe Matka itseoivallukseen voi olla matka itsetuntemukseen. Kenties syvimmissä muodoissaan itseoivallus on oivallusta Jumalasta ja rakkaudesta. Matka on ja ei ole pitkä; käänny sisäisyyteesi päin, ja ala tutkia tietä. Itseoivallus, itsetuntemus, itse ja Korkeampi Itse sekä Jumala voivat löytyä sieltä, sinun sisältäsi, sinun sydämestäsi. Se, millainen ja missä tämä sinun sisäinen sydämesi sitten on, jää sinun löydettäväksesi ja oivallettavaksesi. Sitä ei voi tehdä kukaan muu; paitsi Hän, joka jo tietää kaikkien sydämet. Voit myös kysyä opastusta Häneltä, jos tahdot niin. Hyvää matkaa sinulle, veljeni-sisareni! Olkoon tiesi juuri sinulle sopiva. Siellä erittäin luultavasti on kuoppia ja ohdakkeita. Tien edetessä ne kuitenkin ensin muuttanevat muotoaan, kunnes alkavat vähitellen kadota kaikkineen. Tällöin kuormasi voi keventyä ainakin jollain olemisesi ulottuvuuksilla. Siunausta ja Jumalan rauhaa sinulle! Hänessä me olemme yksi kokonaisuus ilmeten Hänen ilmiasuinaan ja käsittämättöminä muotoinaan. 2 Sivuston taustaa Itseoivallus -sivusto on ilmaantunut aiemmin kulkemallani etsijän tiellä kertyneistä ja tekemistäni oppimateriaaleista. Näitä ovat pääasiassa kirjoitukset [teksti], mutta niiden ohessa myös jotkin kuvat [visio] ja äänet [audio]. Tästä aineistosta voi olla sinulle jotain iloa omalla tielläsi. Aineisto on vain kokoelma tienviittoja. Niihin ei ehkä kannata takertua "totuuksina", kuten ei kenties mihinkään ajatus- ja/tai uskomusjärjestelmään. Kaikista näistä asioista ovat kirjoittaneet paljon paremmin ja enemmän muut itseoivalluksia pitkälle realisoineet ihmishahmoiset olennot. Kun on löytänyt, ettei tarvitse etsiä, ei tarvitse enää etsiä. Tällöin monet aiemmin kenties moninaisia pohdintoja aiheuttaneet ongelmat (kuten vaikkapa tahdon vapauteen ja tekojen tekemiseen liittyvät) voivat näyttäytyä uusilla tavoilla moniulotteisina. Sinulla on sinun tapasi olla "maailmassa". Kenties olet jo koko ajan täydellisen "oikein" juuri siinä missä oletkin, mutta et ehkä ole sitä vielä täydelleen oivaltanut? Kenties ruumis on juuri siellä, missä sen pitää ollakin, ja kenties hieman paradoksaalisesti mieli on täynnään juuri niitä ajatuksia, tunteita ja aikomuksia, joita sillä juuri nyt kuuluu ollakin. Joka tapauksessa näissä aineistoissa olen työstänyt sisäisyyttäni tai ehkä paremminkin sisäisyyttäni on työstetty monilla tasoilla. Joissakin aineistoissa voi tulkita olevan kirjoitushetkellä olleen vahvoja tunnelatauksia läsnä. Voit koettaa silti nähdä aina metsän puilta erottaen asian sen ilmaisusta. Joskus on mielekästä kuunnella tunnetta eikä asiaa, joskus asiaa eikä tunnetta ja joskus molempia. Tässä on kyseessä kehittyvän ihmispersoonallisuuden kautta vuodatetusta aineistosta, jonka vuoksi erilaiset psykofyysiset tilat saattavat värittää niitä. Eräs käytännön sisäisen tilan mittari voi olla se, kuinka paljon vastustusta näkee ja kokee itsessään suhteessa itseensä, kanssaolentoihin, havaitsemaansa maailmaan ja erilaisiin asioihin siinä. Huomioida voi myös, suhtautuuko havaintomaailmaansa rakastavasti, ymmärtäen ja hyväksyen vai kriittisesti, negatiivisesti ja arvostelevasti? "Henkisyysmittareita" voi myös tarkastella vaikka Markku Siivolan kirjoittamien näkökulmien valossa. Jos negatiivinen ja arvosteleva kriittisyys on ominaista, voi miettiä mitä silloin oikeastaan vastustaa ja arvostelee? Kenen tekemä sinun hahmottamasi havaintomaailma oikeastaan on? Voimakkaat ja radikaalit puheenvuorot ja esitystavat voivat toimia hieman taideteosten tapaan herättäjinä, joiden avulla sokeat ja jäykän arvostelevat pisteet omassa sisäisyydessä voivat tulla huomatuiksi. Tarkoitan, että voi olla mielekästä tutkia omia tilojaan sitä enemmän, mitä enemmän jonkinlaista vastustusta mitä tahansa havaitsemaansa (ja itse merkityksellistämäänsä) ilmiötä kohtaan ilmenee. Tämän jälkeen niiden työstäminen erilaisin keinoin voi alkaa. Jumalassa "me" elämme, liikumme ja olemme; ei ole mitään, mikä ei olisi Häntä tai Hänestä. Hän vähintään epäsuorasti sallii kaiken havaintomaailman tapahtumien tapahtua. Tässä mielessä kaikki on jo valmista, ja havaittu maailma on aina jo sellainen, kuin se pitää ollakin. Jos ei tätä syvällä tasolla ymmärrä näin, voi olla jonkinasteisesti epämukava olla maailmassaan, ja voi tahtoa muuttaa sitä jotenkin. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, ja tietyllä tavalla mielekästäkin erityisesti käytännön elämän osa-alueilla ainakin niin kauan, kunnes Jumalalle antautuminen on saavuttanut niin syviä ulottuvuuksia, etteivät tällaiset asiat enää muodosta ongelmia. Oleellista tässä kaikessa on siis se, miten suhtautua itseensä (kuten sen nyt ymmärtää kaikkine ulottuvuuksineen), muihin eläviin olentoihin, maailmaan ja Jumalaan. Jos vastustaa jotain kaikilla tasoillaan, vastustaa tavallaan itseään, elämäänsä, maailmaa ja Jumalaa. Tällaisen vastustuksen seurauksia voi tutkia itsessään, omassa olemuksessaan. Tässä on lause, joka voi olla aika radikaalin kuuloinen. Voit makustella sitä: "En
tiedä kuka/mikä olen, missä olen ja
mitä minun tulisi tehdä". -Ihmeiden
oppikurssi
3 Johdanto itseoivallukseen 3.1 Alku Itseoivalluksen voi ajatella jakautuvan kahteen osa-alueeseen, nimittäin a) itse- ja Itsetuntemukseen sekä b) Jumalan tuntemukseen/tunnustamiseen. Seuraavassa tarkastelen lyhyesti näitä asioita. (i)tsetuntemus koskee psykofyysistä, sosiohistoriallista itseä, minuutta. Se koskee siis sitä olentoa, joka on nimeltään se-tai-tuo ja on syntynyt siellä-tai-tuolla sen-ja-sen lapsena asuen nyt siellä-tai-tuolla ollen ammatiltaan sitä-tai-tätä. Usein arkipuheessa sekä psykologisissa ammattikielissä voidaan tarkoittaa tämän itsen tuntemusta, kun puhutaan itsetuntemuksesta. Joskus käytetään myös käsitteitä itsensä kehittäminen ja henkinen kehitys tarkoitettaessa psyykkistä muuttumista, kehittymistä ja/tai eheytymistä. Itsetuntemus on syvempien olemuksien omakohtaista todeksi elämistä eikä niinkään psyykkistä eheytymistä ja/tai henkistä kehittymistä edellisessä puhumani merkityksessä. Itsetuntemus tosin syventyessään tuo ikään kuin sivutuotteena psyykkistä eheytymistä. Matka itsetuntemuksesta Itsetuntemukseen sisältää monia välivaiheita. (i)tsetuntemus alkaa omien ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen tarkkailemisesta. Siitä se etenee tarkkailijan eli tietoisen läsnäolon tunnistamiseen erilliseksi tarkkailtavasta kohteesta. Selkeämmin sanottuna tarkkailija-minä on erillään tiedostamistaan ajatuksista, tunteista, käsityksistä, muistoista ja ruumiintoiminnoista. Matkalla voi tapahtua psyykkistä eheytymistä itsetuntemuksen lisääntymisen johdosta. Joillekin tämä voi riittää. 3.2 Jooginen kuolema Jotkut taas voivat tahtoa jatkaa vielä pidemmälle kohti yhä syvenevää Itsetuntemusta. Tällä tiellä eräs ensimmäisistä askelista on yleensä psykofyysiseen sosiohistorialliseen itseen samaistumisen (identifioitumisen) purkautuminen ja jonkinasteinen identifioituminen määrittelemättömään tarkkailija-minään. Tämä on ensimmäisiä "joogisia kuolemia". Pelottavalta kuolemisen idea saattaa tuntua päivätietoisen mielen tasolla siihen asti, kunnes identifikaatiokytkös sosiohistorialliseen persoonaan on kuollut pois. Älä ymmärrä väärin, ei tällainen sosiohistoriallinen persoona / biologis-kulturaalinen êgo katoa mihinkään; se vain asettuu mielekkäämpään (oikeaan) asemaansa käyttövälineenä. Se on kuin rajapinta tai käyttöliittymä, jonka kautta "ulkomaailman" kanssa tapahtuvat vuorovaikutussuhteet mahdollistuvat. Myöhemmässä vaiheessa kielellinen ilmaisu ei oikein enää riitä kuvaamaan yhä syveneviä Itsetuntemuksen ja Itseoivalluksen vaiheita. Tie ylittää eräänlaisen portin, josta alkaa non-kommunikaation ulottuvuus. Tällöin oivalluksia ei voi enää mielekkäästi kuvata sanoin, ja kaikki sanat sekä käsitteellinen ajattelu kuvausjärjestelminä voivat asettua havainto- ja kokemusmaailmaa rakentavan, merkityksellistävän ja tulkitsevan välineen asemaan. Tätä voisi ajatella eräänlaiseksi psyykkiseksi eheytymiseksi henkisenä kehityksenä. 
Viereisessä kuvassa kuvaan tätä asiaa
karkeasti. Kuvan
alaosa, jonka olen rajannut numerolla kaksi (2) merkitsemäni
kaarisulkeen sisään,
esittää perinteistä
länsimaisen ajattelun kahtiajakoa; nykyisenkin tietoisuus
-keskustelun juuressa piilevää dilemmaa.
Siinä on
alimpana tasona vierekkäin mieli ja ruumis. Mieleksi ja ruumiiksi kutsuttujen olemisen tapojen erillisyydestä on läntisessä maailmassa laajemmin viime vuosikymmeninä monin tavoin pyritty molemmat osapuolet toisiinsa integroivaan yhteyteen. Joissakin ajattelusysteemeissa mielletään mieli vain ruumiin (aivojen) tuotteeksi. Kenties eräänlaiseksi emergenssiksi olemiseksi, joka siis olisi jotakin uutta, enemmän kuin osiensa summa. Ateistinen, naturalistis-luonnontieteellinen ajattelu päättyy tähän, koska siinä ei hyväksytä yliaistisia tai yliluonnollisia (supernaturalistia) tai transsendentaalisia, siis ihmisten tähän mennessä tieteellisissä teorioissaan kehittelemien fysiikan lakien ulkopuolella olevien olemisentapojen olemassaoloa. Niin sanotuissa teollistuneissa ja jälkiteollisissa länsimaissa pyrkimys mielen ja ruumiin yhteyttämiseen ilmenee myös monella muulla saralla. Esimerkiksi kasvatustieteissä vahvaa jalansijaa saanut konstruktivismi hahmottaa persoonallisuuspsykologiaan sovellettuna ihmisminän tai -itsen luonnontieteiden mahdollistaman kuvan mukaisesti biologisen perimän ja kulttuurisen ympäristön tuotteeksi. Näin siis mieli ja ruumis ovat toisiinsa tiukasti sidoksissa. Aasiasta tulleiden liikunta- ja ruumiinkäyttöä sekä mieltä (itseä) tutkivien lajien suuri suosio perustunee osaltaan tähän mieli-ruumis -dilemmaan ja nykyiseen pyrkimykseen niiden yhdistämiseksi. Esimerksiksi ainakin viimeaikaisissa muodoissaan kiinalaisperäiset lajit, kuten vaikkapa Yi Quan ja Qi Qong sekä intialaisperäinen fyysisiin liikkeisiin (âsana) keskittyvät joogan muodot ovat saaneet paljon suosiota ihmisten keskuudessa. Nämä ovatkin oivallisia lajeja mielen ja ruumiin yhdistämisessä toisiinsa. Mutta mielen ja ruumiin yhdistäminen on vasta aivan perusasia. Sen voi ajatella yhtäältä olevan edellisen alaluvun (3.1) loppukappaleessa mainitsemaani psyykkistä eheytymistä, tai oikeastaan psykofyysistä eheytymistä alemman itsetuntemuksen kasvun siivittämänä. Mieli-ruumiin psykofyysisen balanssihakuisuuden kokemuksellisen syväymmärtämisen perusasetelmasta alkaa henkinen tai hengellinen tie. Suomessa esimerkiksi Suomen joogaliitto opettaa joogaa terveysliikuntana ja kokonaisvaltaisena olentona kasvamisena, joka rakentuu holistiseen ihmiskäsitykseen. He puhuvat tavallaan totta, mikäli asiaa tarkastellaan tietyllä tavalla Patañjalin kodifioiman astanga joogan teoreettisesta näkökulmasta. Tarkemmalla tavalla katsottuna Patañjalin astanga jooga -filosofia, jolla on paljon yhteistä sankhya-filosofian kanssa, itse asiassa esittää hengen (purusha) ja mieli-ruumiin-objektimaailman (prakrti) toisistaan täysin erillisinä olemisen tapoina. Tällainen korkeamman tason uusi kaksijakoisuus on itse asiassa sekä älyllisesti järkeilemällä että vahvemmin meditaatiokokemuksella vahvistettavissa. Tätä tilannetta esittää kuvan ylemmän kaarisulkeen 1 alaosa, jossa ovat alemman kaarisulkeen mieli-ruumis -kokonaisuudesta eriytyneet Todistava tietoisuus ja mieli-ruumis -osiot. Tästä eteenpäin yleensä on kaksi mahdollisuutta: A) (i)tse- ja Itsetuntemuksen tietä kulkeva joko kokee täydellisen yhtymisen Kaikkeuden Sydämeen (edellisessä kuvassa kutsun sitä "Käsittämättömäksi Kaikkiykseydeksi").
B) säilyy jonkinlainen kokemus-ymmärrys samanaikaisesta yhteydestä ja erillisyydestä suhteessa perimmältään käsittämättömään Jumalaan ja perimmältään käsittämättömään minuuteen/Itseyteen. (Edellisessä kuvan "Käsittämätön kaikkiykseys" sisältäisikin siis käsittämättömästi sekä ykseyden/yhteyden että erillisyyden).
"Jumalassa 'me' elämme, liikumme ja olemme." "On vain Jumala." "Jumala elää 'meissä' 'meinä'." Tapahtukoon Sinun tahtosi, oi Jumalani! Se jo tapahtuu aina joka hetki. Kaikki on valmista ja täydellistä. Sinä olet Se, ja Se on sinä, mutta silti ei ole. |
|