Itsetutkisteluja (1951). Marcus Aureliuksen ajatuksia. Kääntänyt kreikasta Yrjö Raivio. WSOY: Porvoo.


-s23 ”14”. Käsillä oleva hetki on kaikilla sama, samoin mennyt aika, joka sekin tuntuu vain silmänräpäykseltä. Mennyttä ja tulevaa ei voi menettää, miten voisi menettää sen, mitä ei omista. Nämä kaksi asiaa sinun täytyy siis muistaa: ensinnä, että ikuisuudessa kaikki on samanlaista ja kulkee kulkuansa eikä ole mitään eroa siinä onko vuosisadan tai kaksi tai ikuisesti näkemässä yhtä ja samaa; toiseksi, että vanha ja nuori kuollessaan menettävät yhtä paljon. Kumpikin näet menettää vain käsillä olevan hetken, sillä heillä on vain se; ja sitä ei omista, jota ei myöskään voi menettää.

-s22 ”13”. ...hänen on toteltava sydämessään asuvaa jumalallista henkeä ja sitä todenteolla palveltava.

-s34 ”3”. Ihmiset etsivät itselleen yksinäisyyttä maaseudulta, meren rannikoilta ja vuorilta. Sinäkin olet tottunut sellaiseen. Mutta miten mieletöntä se onkaan! Sinäkin voit minä hetkenä tahansa vetäytyä itseesi. Missään ei ole sen rauhallisempaa ja häiriintymättömänpää paikkaa kuin ihmisen omassa sielussa, varsinkin kun se on sellainen, että itseensä syventyvä heti saa täydellisen mielenrauhan. Vain jalosti toimivalla on mielenrauha. Syvenny usein itseesi ja uudista siten sielusi... [...] että ajatteleva henki, kun se on kerran itseensä syventynyt ja tullut tuntemaan voimansa, on saavuttamattomissa aistimaailman mielipahalta tai mielihyvältä... [...] etteivät ulkonaiset asiat voi sieluasi koskettaa, vaan pysyvät sen ulkopuolella liikkumattomina ja että mielipaha johtuu siis pelkästään omista mielikuvistasi. [...] Maailman on muutosta, elämä harhaa.

-s79 ”23”. [...] Laatikko ei voine pitää minään pelottavana asiana, että se hajotetaan, ei myöskään minään hyvänä, että se naulataan kokoon.

-s87 ”69”. Siveellinen täydellisyys on sitä, että elää jokaisen päivän ikään kuin se olisi viimeinen, vapaana intohimoista.

-s90 ”6”. Luonto toimii siirtämällä kappaleita paikasta toiseen, muuttamalla niitä, antamalla niiden hävitä jostakin ja ilmestyä johonkin. Kaikki on tuttua eikä uutta, vielä vähemmän pelottavaa. Kaitselmus on kuitenkin oikeudenmukainen.