Etusivulle

=SIVUT=

JOHDANTO

AINEISTO

SANASTO

LINKIT

PALAUTE


=YHTEYS=

 Sähköpostiosoite


Päivänsini
 TIEDOSTA JA RAJOITTEISTA JOOGASSA

Koko (arkinen) elämä voi olla joogan harjoittamista. Voi tehdä âsanoita (hatha-jooga), meditoida (râja-jooga), tehdä pyyteetöntä palvelutyötä (karma-jooga), harjoittaa Korkeimman olennon antaumuksellista palvelemista (bhakti-jooga), laulaa lauluja tai toistaa mantroja (mantra-jooga), kehittää erottelukykyä ja tietoa tietoisuuden ja sen moninaisten peitteiden / ilmenemisroolien välillä (gyâna-jooga) sekä yhdistellä kaikkea tätä harjoittamalla kokonaisvaltaista itsen kehittämistä ottamalla huomioon myös sosiaalinen toimintaympäristö (astânga-jooga).

Näiden lisäksi on toki monia muitakin joogan lajeja (esim. sahaja, kriya ja lâya). Tässä kirjoituksessa keskityn tietoon ja tietämisen mahdollisuuksiin sekä rajoitteisiin, joita joogan harjoittaja saattaa joogapolullaan kohdata. Näillä on vahva kytkös jokapäiväiseen arkielämään. Kyse on gyâna-joogasta.

Tieto ja teoriat tiedosta
Joogan harjoittajan voi olla mielekästä erottaa toisistaan arkielämän käytännön tiedon ja toiminnan tasot syvemmistä olemassaolon olemuksen pohdintaa koskevista tiedon ja kokemuksien tasoista. Tämä voi olla tärkeää oman joogapolun tietyissä vaiheissa.

Nykypäivän arkielämän käytännön tieto ja taito (teknologia) nojaavat täällä päin maailmaa paljon (luonnon)tieteiden teorioihin. Luonnontieteillä (kuten biologialla, fysiikalla, tähtitieteellä, lääketieteellä, jne.) on omat lähtökohtaiset rajoituksensa, joiden tiedostaminen voi olla mielekästä joogan harjoittajalle.

Joogaan perinteisesti liittyvä tiedon teoria on hieman erilainen kuin (luonnon)tieteiden perustalla vaikuttava tietoteoria. Luonnontieteiden tietoteoria hyväksyy tiedonlähteiksi vain aistit ja järkeilyn. Tässä onkin (luonnon)tieteiden ja koko inhimillisen tiedon eräs paradoksi:

Tiedän (oikeastaan tarkemmin sanottuna uskon tietäväni) ruumiillisen ja ajattelevan itseni sekä ulkomaailman olevan olemassa, koska havaitsen ne aisteillani. Sen lisäksi minulla tuntuu olevan kyky ajatella sekä tuntea. Jotta kuitenkin voisin tietää ja perustella aistini, järkeilyni ja tunteeni, minun täytyy perustella ne aisteillani, järkeilylläni ja tunteiden tiedostamisellani. Tämä on kehäpäättelyä.

Tällaisen kehäpäättelyn päälle on rakennettu (luonnon)tieteellinen tieto ja siten siis teoriat luonnonlaeista, kuten vaikkapa painovoimasta. Tähtitieteiden edustajien esittämät kertomukset maailmankaikkeuden vuorovaikutusvoimista ja maailmankaikkeuden synnystä alkuräjähdyksestä eivät tässä mielessä paljonkaan eroa maailmansyntymyyteistä, joita eri kulttuurien parissa on esitetty ihmiskunnan historiassa. Esimerkiksi matematiikka on inhimillisen järjen aikaansaama merkitysrakennelma, jonka avulla havaintomaailmaa selitetään ja siellä "nähdään" luonnonlakien mukaisia ilmiöitä.

Tosin kvanttifysiikka on  murtanut uskoa inhimillisestä tietoisuudesta riippumattoman maailman havaitsemisen mahdollisuuteen. Sen mukaan muun muassa inhimillinen havaitsija vaikuttaa havaitsemaansa asiaan. Tässä on eräs kvanttifysiikan kytkös joogafilosofiaan, jossa esitetään ajatus mielen, (aisti)havainnon ja aineen kiinteästä keskinäisestä vuorovaikutussuhteesta.

Joogafilosofian tietoteoriassa on mukana ajatus inhimillisen aistien ja järkeilyn rajallisuudesta tiedon lähteinä. Joogassa aistien ja järkeilyn perustalle rakentuvan tiedon lisäksi jätetään auki mahdollisuus, että voisi olla olemassa inhimilliset järkeilyt ylittävää olemassaolemista; ja että inhimilliseen tietoisuuteen voisi "ilmestyä" tietoa, ymmärrystä ja viisautta joistakin tällaisista olemassaolon ulottuvuuksista.

Patañjalin, jota I.K. Taimnin mukaan kutsuttiin myös Govinda-joogiksi, sanotaan kirjoittaneen joogasutran. Joogasutran mukaan intuition kautta (saadaan) tietoa kaikesta (III:34) ja (Harjoittamalla samyamaa eli eräänlaista hyvin syvää keskittymistä) sydämeen (tullaan) tietoisiksi mielen olemuksesta (III:35).  Kaiken korkein tiedon raja on Ishvarassa, joka on Korkein Olento tai vapautettu Tietoisuus-Olento (I:24-25). Hän ei ole ajan ehdollistama ja siksi Hän on jopa muinaisten viisaitten opettaja (I:26: ).

Joogan teorian, käytännön ja historian tarkastelu vain (luonnon)tieteelliseltä kannalta johtaa väistämättä rajattuun ymmärrykseen. Myös joogaharjoituksiin liittyvien kokemusten selittäminen vain (luonnon)tieteellisin selityksin on rajoittunutta, koska (luonnon)tieteellinen teoretisointi itsessään on rajoittunutta.

Luonnontieteissä, kuten humanistisissakin tieteissä, on kyse teorioista. Teoria tarkoittaa sananmukaisesti tapaa nähdä. Vaikka luonnontieteiden ja sen parissa tehtävien tutkimusten tulosten populaareissa esittelyissä (esim. Tiede-lehti ja Tieteen kuvalehti) sekä yleisessä mediailmapiirissä puhutaankin faktoista ja tosiasioista, on tieteelliseltä kannalta aina kuitenkin kysymys teorioista, jotka voivat muuttua.

Rauhan tilan rajoitteet I
Rauhan tila on sisäinen ja siis subjektiivinen olemisen tila, jossa vallitsee tyyneys ja häiriöttömyys. Häiriöttömyys tarkoittaa, että hyväksyy itsessään ja havaintomaailmassaan hahmottamansa asiat sellaisina kuin ne näyttävät olevan. Tästä hyväksymisestä syntyy tyyneys; tai paremminkin tyyneys paljastuu hyväksymisen ja häiriöttömyyden vahvistuessa. Mitkä asiat sitten aiheuttavat häiriöitä ja sitä kautta tyyntymättömyyttä sekä rauhattomuutta sisäiseen tilaan?

Patañjalin puhuu joogasutrissa joogan tilan eli rauhan tilan esteistä (joogasutra II:3): ”(1) Tietämättömyys, (2) egoismi eli (väärä) minätunne, (3) kohteiden puoleensa vetäminen ja (4) niiden torjunta sekä (5) voimakas elämisen halu ovat suuria kärsimyksiä eli kaikkia elämän vaikeuksien syitä.”

Ajatuskulku on jotakuinkin sellainen, että 1) tietämättömyys aiheuttaa 2) väärän minätunteen, joka on samaistuminen ruumiiseen ja siihen kytkeytyviin mielen tiloihin (ajatukset, muistot ja  aikomukset) sekä tunteisiin. Väärä minätunne aiheuttaa 3) kohteiden puoleensa vetämistä saamalla ihmisolennon ajattelemaan muun muassa, että hän omistaa ja hallitsee jotakin. Esimerkiksi voin luulla, että maasta käteen nostamani kivi kuuluu minulle, vaikka kivi, kuten psykofyysinen itsenikin, kuuluu elämän kokonaisuuteen ja olemme molemmat tämän Elämän palvelijoita.

Kohteiden puoleensa vetäminen tarkoittaa myös sitä, että luulee jotakin puuttuvan elämästään. Kristinuskon keskeinen henkilö, Jeesus, totesi juuri tähän liittyen jotakin sellaista, että ihminen on kuin kedon kukka tai taivaan lintu: kaikki on hänelle koko ajan tehtynä ja valmista, vaikka ihminen voi luullakin olevansa puutteellisuuden tilassa. Entä jos kaikki onkin jo koko ajan valmista ja ihmisolento ei vain ymmärrä sitä (vielä)? Ihminen voi luulla, että tulisi touhuta kauheasti ja pyrkiä energisellä innolla muuttamaan asioita ja saada aikaan vaikutuksia havaintomaailmassa.

Kun haluaa muuttaa jotakin, se tarkoittaa että vastustaa ja siis 4) torjuu jotakin. Vastustaa sitä, minkä haluaa muuttaa toisenlaiseksi. Vastustus voi tarkoittaa hyväksymättömyyttä ja siten häiriötä. Kun vastustan jotakin, en ole todella syvästi rauhan tilassa. Voi olla hyvä löytää sopusointu arkielämän toiminnan ja syvemmän tason rauhan välillä. Arkielämässä on joskus järkevää pyrkiä muuttamaan tilanteita ja/tai asioita toisiksi, vaikka syvemmällä olemuksen tasoilla olisikin rauhatilassa. Kenties vasta rauhantilasta kumpuava toiminta on oikeasti mielekästä ja rakentavaa?

Perimmältään kyse onkin kenties kiintymättömyydestä? Esimerkiksi ruokaan voi olla kiintymyssuhde siten, että väheksyy ruokaa ja syömistä ihannoiden fyysistä askeesia tai kontrolloi syömistään joskus neuroottisellakin tarkkuudella tai vielä syö kontrolloimatta mitä vain missä vain koska vain. Ruokaan, kuten muuhunkin, voi kuitenkin löytää (suhteellisen) ongelmattoman suhteen. Käytin sanaa suhteellisen, koska kaikkinaisen elämän ongelmattomuuden toteuttaminen omassa elämässä ei liene kovin helppoa.

Voimakas elämisen halu tarkoittaa sitä, että on pakonomaisesti kiintynyt omaan psykofyysiseen minäänsä peläten sen kadottamista, sen kuolemista (este 5). Kenties juuri tämän pakonomaisen kiintymyksen tulee kadota, jotta rauhan tila voisi syventyä?

Joogapolulla voi kuulla käytettävän termiä ego. Se tarkoittaa väärää minäkäsitystä, johon kiintymisestä tässä puhutaan. Ego on itseänsä suojeleva kokoelma ajatusprosesseja ja niiden rakenteita. Monesti niin sanotun henkisen tien kulkijat tarkoittavat egolla negatiivista asiaa, joka tulisi kadottaa. Psykologiassa termi kuitenkin viittaa coping- ja selviytymistekniikoihin, joita käytetään maailmassa toimimiseen.

Tässä onkin avain: kun samaistuminen näihin ajatus- ja tunneprosesseihin eli egoon purkautuu, poistuu kiintymys egoon. Samalla vähenevät tarve hamuta ja tarve vastustaa, jotka kaikki johtuvat tietämättömyydestä. On olemassa sanonta, että vapaa elämä alkaa siitä, kun on valmis kuolemaan ihan milloin vain. Kenties vain tällöin voi elää todella täydesti joka hetki?

Rauhan tilan rajoitteet II
David R. Hawkins (ks. myös www.itseoivallus.fi/sanasto.html#Hawkins_David_R.) on yhdysvaltalaissyntyinen psykiatrina elämänuransa tehnyt henkilö, joka johtaa tietoisuuden tutkimuksen instituuttia ja on kirjoittanut muutamia kirjoja. Hän esittää kirjassaan "I - Reality and Subjectivity" egon asenteita ja joitakin joogapolulla mahdollisesti ilmeneviä esteitä (Hawkins, David R., M.D., Ph.D. 2003. I. Reality and subjectibity. Veritas Publishing. USA. ISBN: 0-9715007-0-3).

Hawkinsin mukaan ego rakentuu asenteille, jotka saattavat koko ajatusmekanismit liikkeelle ja aktivoivat niiden sisällöt. Asenteet ovat mielessä otettuja näkökulmapisteitä, joista käsin ajatellaan ja tunnetaan ja joihin liittyy erilaisia määritelmiä, mielikuvia, kiintymyksiä, jne. Jos esimerkiksi elän täysin kaikilla tasoillani todeksi asennetta "minä olen suomalainen mies", se väistämättä muokkaa ajatus- ja tunnesisältöjä, vaikuttaa siten käyttäytymiseen ja kahlitsee tietynlaiseen muottiin. Tämä on epävapautta.

Hawkins ajattelee, että perustavanlaatuisia asenteita ovat:
1) Ideat ovat merkityksellisiä ja tärkeitä,
2) vastakohtien välillä on jakava/selkeä linja tai "on olemassa vastakohtia."
3) Tekijyydellä on arvoa: " ajatukset ovat arvokkaita, koska ne ovat minun ajatuksiani."
4) Ajatteleminen on välttämätöntä kontrollin vuoksi, ja eloonjääminen on riippuvaista kontrollista.

Jos ajattelen jonkin noista edellisistä neljästä kohdasta olevan perimmältään totisinta totta, elän Hawkinsin mukaan epävapauden eli egoon samaistumisen tilassa.

Hawkins jatkaa egon perustavanlaatuisien asenteiden esittelyä seuraavalla listalla (olen kirjoittanut joidenkin kohtien perään hakasulkeisiin selvennyksen):

1. Ilmiöt ovat joko hyviä tai pahoja, oikeita tai vääriä, reiluja tai epäreiluja, mustia tai valkoisia.
2. "Pahaa" kuuluu rangaista ja "hyvän" kuuluu saada palkkansa.
3. Asiat tapahtuvat vahingossa/sattumalta tai muutoin ne ovat jonkun muun aikaansaamia.
4. Mieli on kykeneväinen erottamaan totuuden valheesta.
5. Maailma aiheuttaa ja määrää/määrittelee yksilön kokemukset.
6. Elämä on epäreilua, sillä viattomat kärsivät ja pahat jäävät rangaistuksetta.
7. Ihmiset voivat olla muuta kuin (mitä) he ovat. [Älä pyri muuttamaan kanssaihmisiäsi.]
8. On välttämätöntä olla oikeassa.
9. On välttämätöntä voittaa.
10. Vääryys on korjattava.
11. Oikeudenmukaisuuden on oltava vallalla.
12. Havainnot edustavat/kuvaavat todellisuutta.

Hawkins siis esittää, että edelliset 12 kohtaa ja sitä edeltäneet neljä kohtaa ovat epävapautta aiheuttavia asenteita ja uskomuksia. Näiden tunnistaminen ja niistä vapautuminen kysyy joustavuutta ja nöyryyttä.

Joogapolulla kulkija voi tulla johdatetuksi ulottuvuuteen, jossa ei ole niinkään tärkeää kuvaako joku hänen käsityksensä ”oikein” ja ”todellisesti” jotain ulkomaailman asiaa vaan tärkeää on se, miten tällaiset käsitykset auttavat häntä rauhan tilaan laskeutumisessa.

Selvennän asiaa esimerkillä. Oleellista ei ole se, uskooko tietävänsä millainen on universumin rakenne galaksien ja toisaalta atomien kokoluokissa, sillä joogapolun joissain ulottuvuuksissa voi syvä-ymmärtää omien tietokykyjensä rajallisuuden tällaisten asioiden tietämisen suhteen.

Joogapolun kannalta kysymys onko jokin asia tosiasia, ei ole merkityksellinen. Paljon merkityksellisempää on se, miten noihin moninaisia asioita koskeviin ”tietoihin” suhtautuu ja millainen vaikutus uskomuksilla on sisäiseen tilaan, joka ohjaa ”ulkoista” toimintaa. Ihmeiden oppikurssissa on kaikkeen tässä kirjoituksessa esitettyyn liittyvä hieno ajatus: ihmisenä ilmenevä olento ei todellisuudessa tiedä kuka/mikä hän on, missä hän on ja mitä hänen tulisi tehdä. Kaikki (käsitteelliset) vastaukset näihin kysymyksiin johtavat rajoittuneisiin käsityksiin itsestä ja siten maailmankaikkeuksista.

Tässä kirjoituksessa olen puhunut kahdesta eri ulottuvuudesta samanaikaisesti. Voi olla mielekästä erottaa toisistaan käytännöllisen arkielämän ulottuvuus sekä metafyysisten pohdintojen ja oivallusten ulottuvuus. Arkielämässä on mielekästä toimia niin kuin olisi todella olemassa faktoja ja fiktioita, oikeita ja vääriä, kun taas metafyysisessä oivallus-ulottuvuudessa nämä näyttäytyvät vain tietynlaisina maailmassa toimimisen neutraaleina viitekehyksinä.

25.2.2008, T.H.