=SIVUT= JOHDANTO AINEISTO SANASTO LINKIT PALAUTE =YHTEYS=

Jumalakäsitys Länsimaisessa kulttuuriympäristössä lapsi voi ajatella Jumalan olevan ihmisen kaltainen olento, joka tekee samoja asioita kuin ihminen ja olevan samanlaisten fyysisten rajoitteiden alainen kuin ihminen. Voi ajatella myös, että Jumala voi olla fyysisten rajoitteiden ulottumattomissa, mutta tällainen ajatus vaatii jo laajempaa abstraktiokykyä. Jumalan lapsi voi ajatella asuvan ihmisen maailman yläpuolella olevassa taivaassa, jonka hän voi käsittää hyvin paikalliseksi ja konkreettiseksikin. Jumalan tehtävän lapsi voi ajatella olevan elävistä ja kuolleista ihmisistä ja eläimistä sekä luonnosta huolehtimisen. Kun ihminen kasvaa "aikuiseksi" hän voi ajatella, että hän ei enää voi uskoa Jumalaan. Tällainen usko voi hänen mielestään olla ristiriidassa vaikkapa luonnontieteellisten teorioiden avulla kuvatun maailman teknisten kuvausten eli selitysten kanssa. Ihminen ei näin tehdessään kuitenkaan kiellä Jumalaa vaan oman jumalakäsitteensä. Monilla ateisteilla ja agnostikoilla voi Jumalakäsitys (mielikuva Jumalasta) olla edellä kuvaamani lapsen kaltaisen käsityksen mukainen. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole mielekästä, nimittäin ihmisen kasvaessa voivat hänen käsityksensä monista asioista muuttua moneen kertaan. Ei minulla ole nyt sama käsitys vaikkapa puusta, kynästä tai rakkaudesta kuin seitsemän -vuotiaana oli. Tai sanotaan niin, että käsitykseni on laajentunut ja laajenee yhä edelleen. Lapsella on lapsen käsitys Jumalasta. Aikuisella on aikuisen käsitys Jumalasta. Aikuisen Jumalakäsitys on seisahtanut lapsen jumalakäsityksen tasolle/ulottuvuuteen, hänen kieltäessään Jumalan. Tämä johtuu siitä, että hän ei aktiivisesti työstä jumalakäsitystään, kuten hän muita käsityksiään alati voi työstää. Tätä voi ajatella eräänlaisena kehityshäiriönä tai kehitysviivästymänä. Käsityksiään voi kuitenkin niin sanotun aikuisenakin olla mahdollista vielä alkaa uudelleen työstämään. 3.9.2007, T.H.