Uskomusjärjestelmiin liittyvästä fundamentalismista... Fundamentalismi lienee helppo vastaus (perimmäisiin) kysymyksiin. Sitä voi ajatella eräänlaisena kaikkitietävänä arroganssina ja myöhäisteini-iän kasvukipuna ihmiskunnassa, joka ei tahdo myöntää, että ihmishahmo tietää ja ymmärtää erittäin vähän, ja että ihmishahmo on kaikessa aina suurempien voimien hallinnassa, kutsuttakoon niitä sitten luonnoksi, luontoäidiksi, Jumalan ohjaamiksi luonnonlaeiksi, kosmiseksi evoluutioksi tai miksi vain. Uskonnollinen fundamentalismi on ollut vahvasti esillä pilapiirroksien, terroristi-iskujen ja erilaisten levottomuuksien yhteydessä. Uskonnollisuuteen, fundamentalismiin ja uskomiseen liittyy käsitys uskomusjärjestelmästä. Uskomusjärjestelmä koostuu uskomuksista, jotka ovat yleisluontoisia ja vailla omakohtaisia kokemuksia olevia väittämiä erilaisista asiain tiloista. Tällaisia uskomuksia ovat esimerkiksi maailmankaikkeuden alkua ja sen rakennetta sekä ihmisen syntyä ja alkuperää koskevat käsitykset, kuten tieteessä esitetyt Big Bang - ja evoluutioteoriat sekä usein uskonnoissa esitetty ajatus Jumalan luomistyöstä. Niin sanottua tieteitä ja uskontoja ajatellen myös asiantuntijoihin (papit, tiedemiehet, shamaanit, tietäjät, jne.) uskominen ja lopulta itse uskominen mielen toimintana taitavat olla perustaltaan hyvin samanlaisia. Mielensisällöillä lienee aina jokin perusta; mentaaliperusta eli "a mental fund" tai "fund a mental", näin kansanetymologisesti "fundeerattuna". Uskomusjärjestelmiin liittyy aina fundamentalismia eli uskoa kunkin uskomusjärjestelmän perustavien tietolähteiden ja -järjestelmien erehtymättömyyteen. Kristitty Raamattu -fundamentalisti uskoo Raamatun sanan olevan sanatarkasti totta ja erehtymätöntä, kun taas tähtitieteilijä puolestaan voi uskoa tähtitieteen ja luonnontieteen olevan tosia uskomuksia tuottavaa. Molemmat uskovat omien tietojärjestelmiensä olevan enemmän tai vähemmän asiain todellista tilaa kuvaavia, uskoen olevan olemassa jotakin sellaista kuin "asiain todelliset tilat". Nykyisenkaltaisen länsimainen tiede-uskomusjärjestelmä perustuu paljolti niin sanotulle terveen järjen periaatteelle, jonka mukaan on mielekästä uskoa ihmisen aistien olevan päteviä ja ulkomaailman olevan olemassa itsessään, koska se on arkiajattelun mukaista ja järkevää. Tämän periaatteen kieltäminen johtaa eräänlaiseen radikaaliin subjektivismiin. Se tarkoittaa, että esimerkiksi kaukoputken kautta avaruudessa näkemäni tähti ei ole niinkään "ulkona tuolla avaruudessa" vaan se on mielessäni havaintona, kuten on kaukoputki ja aivan kaikki muukin ymmärtämäni ja havaitsemani, myös aistini ja ruumiini. Tämän ajattelun mukaan voi sanoa, että olen itse antanut kaikelle havaitsemalleni sen merkityksen, joka sillä minulle on. Niin muodoin havaitsen ("ulkona") oikeastaan vain sitä, mitä on minun itsessäni eli mielessäni. Fundamentalismi on vahvasti ruumiiseen ja sosio-historialliseen identiteetti-käsitykseen kytkeytyvää, koska mielellä (mental) on oltava jokin peruste ja pohja (fund). Tämä pohja on pääasiassa aistit ja ruumis. Radikaali subjektivismi puolestaan tarkoittaa, että identiteetti ei ole tarkasti määritelty "minä-olen-sosio-historiallinen-ja-psykofyysinen-ajatuksiin,-tunteisiin-ja-muistoihin-rakentuva-ihmisolento" -käsitys. Se on vain määrittelemätöntä olemisen kokemusta, joka toki paradoksaalisesti näyttäisi vaativan käsityksen aisteista ja ruumiista toteutuakseen. Ruumiista puheen ollen, ajatus ruumiista mielen ulkoisena ilmauksena saa uusia ulottuvuuksia, kun fundeeraa mielen jäykkyyden suhdetta kehon jäykkyyksiin ja sen panssaroitumiseen. Siis että kun minulla on niska jäykkänä, kenties minulla on jotain jäykkää myös asenteissani, tunteissani ja uskomuksissani? Voi ajatella myös, että kaikki fundamentalismi on sanan ja käsitteiden uskoa. Kaikkiin uskomusjärjestelmiin voi ajatella myös liittyvän esoteerisen puolen, joka tarkoittaa omakohtaisesti koettua ja sisäistettyä. Se ei ole sanan ja käsitteiden uskoa vaan käsitteellistämisen ulottumattomissa olevaa syvemmällä tasolla avautuvaa olemiseen liittyvää käsittämättömyyden kokemus-ymmärrystä. Se on eräänlaista mystiikkaa, jota tuolla uskomusjärjestelmällä koetetaan kuvata. Siis ensin koen, sitten kuvaan ja selitän, ja jos selitys miellyttää minua, propagoin tämän selityksen hyväksi. Jos kuitenkin teen tuosta kokemukseni kuvauksesta dogmin (niin kuin hyvin usein voi tapahtua), siirryn fundamentalismin alueelle. Paitsi uskonnoiksi nimettyjen uskomusjärjestelmien ytimestä, voi mystiikkaa löytää myös länsimaisen tiede-nimellä kutsutun uskomusjärjestelmän ytimestä. Se on tuota radikaalia subjektivismia, joka samalla paradoksaalisesti kuitenkin monesti vaatii suurimmalle osalle ihmisistä terveen järjen periaatetta ja sen päälle rakennettua tiede-systeemiä, jotta mielekäs, toimintasuuntautunut arkisissa elämäntilanteissa eläminen mahdollistuisi. Kenties ihmiskunnan yhtenäisyys onkin tällaista paradoksaalista subjektiivista radikalismia - yksilöllistä mystistä ykseyttä - jonka yksilökohtainen syväymmärtäminen ja siitä seuraavat käyttäytymistason sovellukset seurannaisineen vielä odottanut vuoroaan? T. H on kala